Mitä en tekisi ratsastamisen takia?

Otin Suomesta mukaan ratsastushousut, hanskat, käsineet ja chapsit, joten onhan niitä käytettävä. Lähettelin sähköpostiviestejä Lo Wu Saddle clubin työntekijän kanssa ja hän varasi minulle ratsastustunnin. Flunssani on jo melkein ohi, joten lähdin kohti ratsastustallia. Torstait ovat vapaapäiviäni, joten aamulla koitin tehdä kandiani. Sen jälkeen menin vegaaniravintolaan lounaalle, jossa tapasin kaksi mukavaa lokaalityttöä. He haluavat mennä myöhemmin vaellukselle tai tehdä minulle ruokaa.

Matkatallille oli hyvin mielenkiintoinen. Google maps ohjasi ensin menemään MTR-asemalle, junalla Lo Wuhun ja sieltä kävellen tallille. Toinen vaihtoehto oli MTR ja light bus. No suomalaisena ajattelin kävelemisen olevan minulle paras vaihtoehto, koska matka oli vain 2,2km. Light busseja en ollut vielä kertaakaan käyttänyt ja niissä pitää osata kommunikoida kuljettajan kanssa kun haluaa ulos.

No aloitin matkan menemällä MTR-asemalle Lo Wun suuntaan. Heti ensimmäiseksi asematyöntekijä katsoo minua vähän pilkallisesti ja kysyy "oletko varma että olet menossa oikeaan suuntaan. Tämä junaan menee Lo Wuhun". Vähän hämmentyneesti vastaan menemäni Lo Wuhun. No pääsin kuitenkin oikeaan junaan ja sillä matkustin tyytyväisenä 24 minuuttia Lo Wuhun. No Lo Wussa huomasin ainoan EXITin olevan Shenzheniin, eli Kiinaan. Aloin jo vähän hätääntyä ja stressaantua, että miten ikinä pääsen tallille. Päätin katsoa uudelleen Google mapsin ohjeita tallille. Ne olivat muuttuneet ja minun olisi pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä Sheung Shuissa.

Koitin pyytää apua aseman työntekijöiltä. No kukaan ei tietenkään puhunut englantia ja minua siirrettiin työntekijältä toiselle. Kunnes joku nainen otti tiukan otteen käsivarrestani ja alkoi vetämään minua tullityöntekijöiden/poliisien luo. Tässä vaiheessa sain melkein sydänkohtauksen, mukanani ei ollut edes passia. Samalla koitin sanoa pysäkin nimeä minne halusin, jotta nainen ymmärtäisi mitä haluan. Lopulta hänen kasvonsa kirkastuivat, hän kysyi "Hongkong?" johon sain soperrettua kyllä.  Hän osoitti rappusia ja näytti kädellään numero kahta ja ylöspäin. Olin hyvin helpottunut noustessani rappusia kakkoskerrokseen ja sieltä menin jonkun todella ihmeellisen oven läpi. Tuntui, kuin olisin mennyt kaapin läpi Narniaan.

No sitten pääsin onneksi takaisin metroon ja Sheung Shuihin. Sieltä kävelymatka oli kuitenkin 4,4 kilometriä eli noin 50 minuuttia. Toinen vaihtoehto oli joko taksi tai light bus. Light bussia en löytänyt, enkä halunnut tuhlata rahojani taksiin (suurin osa kuskeista ei myöskään osaa englantia). Lähdin sitten kävelemään. Kartan mukaan olisin perillä 18.06, mikä oli vähän myöhemmin kun olisin tallilla halunnut olla.

Kävelymatka oli myös hyvin mielenkiintoinen. Sain nähdä ihan erilaista Hongkongia. Keskusta-alue oli hyvin kiinalainen. Kun pääsin keskustan ulkopuolelle, siellä oli todella paljon hökkelitaloja ja kulkukoiria. Olisin ottanut paljon kuvia, mutta kävelin todella nopeasti ja juoksin osan matkasta. Eipä muuten enää ollut kylmä. Päälläni oli teepaita, kaksi hupparia ja pidempi neule. Kun matkasta oli enää 1/3 jäljellä vastaan tuli hevonen, josta sain lisää puhtia jatkaa matkaa. Ennen tallia pääsin vielä näkemään vankilankin, joka oli aivan tallin vieressä.

Matka tallille oli joenrantaa pitkin

Vihdoin tuntui, että olen oikeassa suunnassa.

Kulkukoira tuli tervehtimään hevosta

Ainoat maisemakuvat mitä otin matkalla

Vankila

Vankilan sisäänkäynti

LÄHELLÄ

Vihdoin pääsin tallille, joka vaikutti mukavalta paikalta. Tunti maksoi 480HKD/45min + 10HKD kypärälaina, joka on aika kallista verrattuna Suomen hinnastoon. Tunnilla oli lisäkseni 2 muuta ihmistä. Kävin nopeasti vaihtamassa vaatteeni tallin pukuhuoneessa. Talli oli todella siisti, yli 40 hevosen talli. Officen tyttö vei minut hevoseni ja hevosen tavaroiden luo, jonka jälkeen laitoin hevosen valmiiksi. Kuulemma yleensä tallityöntekijät laittavat hevoset valmiiksi ratsastajille. Olin unohtanut ratsastushanskani ylipistolle, mutta onneksi ratsastuksenohjaaja lainasi omiaan ja löysi minulle raipan. Kenttä, jolla ratsastimme oli aika mutainen, koska täällä on satanut pari päivää. Tunti oli aika huono opetuksen kannalta, mutta oli mukavaa olla hevosen selässä pitkästä aikaa. (Edellisellä kerralla Suomessa tipahdin hevosen selästä, enkä päässyt sen jälkeen ratsastamaan). Opettaja ehdotti minulle tunnin lopussa joitain tallin omia kisoja, jotka olivat lähiaikoina.

Star, Englannista tuotu hevonen, jolla ratsastin

Valmiina tunnille

Oli mukavaa päästä ratsastamaan, että melkein unohdin kaikki vastoinkäymiset menomatkalla. Tunnin jälkeen samalla tunnilla ratsastanut englantilainen tyttö tuli samaa matkaa tallilta pois. Sain kokea ensimmäisen kerran light bussin ja pääsin turvallisesti takaisin yliopistolle. Ensi viikolla käyn ehkä vielä kokeilemassa Tuen Munin public riding schoolin, joka on halvempi kuin Lo Wu. Kohta on jo melkein kaikki viikonloput täynnä ohjelmaa, mutta onneksi viikoilla on vielä välillä aikaa harrastaa.

-Sofia